logo Palaa etusivulle

.: Kaikki teemat

Vitamiinit

.: Muut artikkelit aiheesta Yleistä terveydestä

Artikkelikuva

Mitä "vitamiinit" ovat?
Vitamiinit ovat eliön orgaanisia yhdisteitä, joita eliö ei itse kykene tuottamaan joko ollenkaan tai riittävästi ja jotka sen on saatava ravinnosta. D -vitamiini on poikkeus. Elimistö kykenee tuottamaan D-vitamiinia silloin kun iho altistuu riittävästi ja säännöllisesti auringonvalolle. Auringonvalon sisältämä ultraviolettisäteily saa ihon tuottamaan D-vitamiinia.

Ihmiselle välttämättömiä vitamiineja on 13. Ne jaetaan vesi- ja rasvaliukoisiin vitamiineihin.

Sana "vitamiini" johtuu kahdesta sanasta: vita (lat. elämä) ja amiini. "Amiini" johtuu siitä virheellisestä käsityksestä että tiamiinin (B1) lisäksi muutkin vitamiinit ovat amiineja. Nimitys säilyi, vaikka myöhemmin todettiin asian olevan toisin.

Milloin vitamiinit "keksittiin"?
Vaikka vitamiinien puutoksista johtuvat sairaudet ja vaivat on tunnettu jo satoja vuosia, vitamiinit opittiin tuntemaan vasta 1900-luvun alussa. Vaikka itse vitamiineista ei ole tiedetty, monia ruoka-aineita on pidetty jo ammoisina aikoina erityisen terveellisenä, jopa tiettyjä sairauksia ehkäisevinä. Muinaiset egyptiläiset paransivat hämäräsokeutta syömällä maksaa (A-vitamiini) ja laivoilla tehtyjen suurten löytöretkien aikaan (1400-1700) huomattiin, että tuoreiden hedelmien ja vihannesten puuttuminen ruokavaliosta aiheutti monenlaisia puutostauteja miehistön keskuudessa, mm. keripukkia.

Skotlantilainen kirurgi James Lind oli ensimmäinen, joka havaitsi sitrushedelmien ehkäisevän keripukkia. 1753 hän julkaisi tutkielman, jossa kerrottiin mm. sitruunan keripukkia ehkäisevästä tehosta. Keripukkiin liittyy mm. haavojen huono paraneminen ja ikenien verenvuoto, jotka olivatkin merimiesten yleisiä vaivoja vielä 1700-luvun alussa. Kun miehistön ruokavalioon lisättiin 1700-luvun puolivälissä suosituksen mukaan sitrushedelmät, vaivat ja kuolleisuus merimiesten keskuudessa vähenivät.

Ihmis- ja eläinkokeita
1800-luvun lopulla alettiin erilaisia puutostauteja tutkia paremmin ja vähitellen pystyttiin tunnistamaan ja eristämään vitamiineja. Vitamiineja ja niiden vaikutusta tutkittiin mm. koe-eläimillä. Ratkaisevin ja tärkein tutkimus oli ehkä venäläisen kirurgin Nikolai Lunin Tarton yliopistossa tekemä tutkimus vuonna 1881. Hän ruokki toisia hiiriä oikealla ruoalla, maidolla, ja toisia hiiriä keinotekoisella seoksella joka sisälsi mm. rasvaa, hiilihydraatteja ja suoloja. Hiiret jotka saivat luonnollista ravinntoa, säilyivät hengissä, keinotekoisella ravinnolla ruokitut kuolivat. Tästä voitiin vetää se johtopäätös, että luonnollisessa ravinnossa on jotain muutakin elämälle välttämätöntä kuin vain esim. proteiinit ja hiilihydraatit.

1800-luvulla tehtiin myös ihmiskokeita. Mm. Japanin laivastossa kokeiltiin miten pelkkää riisiä syövien merimiesten terveydentila eroaa monipuolisempaa sekaravintoa saavien miehien terveydentilasta pitkillä merimatkoilla. Tulos oli se, että pelkkää riisiä syövistä miehistä osa sairastui ja kuoli, sekaravintoa syövistä miehistä osa sairastui, mutta kaikki selvisivät matkasta hengissä. Virheellisesti tosin erehdyttiin luulemaan eron johtuvan proteiinin saannista. Merimiehet sairastuivat beriberiin, jonka myöhemmin todettiin johtuvan B1 -vitamiinin puutoksesta.

Puutostautien ja ravinnon yhteyden tutkimista jatkettiin 1890-luvun lopussa ja 1900 -luvun alussa. Eri vitamiinien löytymisestä ja niiden funktioihin liittyvistä löydöksistä on jaettu myös myös kemian ja lääketieteen Nobelin palkintoja: Christiaan Eijkman ja Frederick Hopkins 1929, Paul Karrer 1930, Karrer ja Norman Hawort 1937, Albert Szent-Györgyi 1937, Edward Adelbert Doisy ja Henrik Dam 1943 ja viimeisimpänä George Wald 1967.

Vitamiinien monimuotoisuuden, tarpeellisuuden ja terveydelle välttämättömien määrien tunnistaminen on siis loppujen lopuksi melko uusi asia. Tarpeellisista ja välttämättömistä määristä spekuoloidaan edelleen mm. D-vitamiinin kohdalla.

A -vitamiini, retinoli
A-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini joka varastoituu maksaan josta elimistö ottaa sitä käyttöön tarvittaessa. Verenkiertoon A-vitamiini imeytyy suoliston kautta.

A-vitamiini on nimetty aakkosten ensimmäisellä kirjaimella koska siitä aloitettiin vitamiinien nimeäminen 1910-luvulla.

A-vitamiinia tarvitaan mm. rauta-aineenvaihduntaan. Sen avulla iho, limakalvot ja immuunijärjestelmä pysyvät normaaleina ja terveinä. A-vitamiini vaikuttaa myös näkökykyyn ja sen puutos voi aiheuttaa hämäräsokeutta.

A-vitamiinia saa mm. maksasta, maitotuotteista ja kananmunan keltuaisesta. Beetakaroteeni puolestaan on A-vitamiinin esiaste jonka keho muuntaa A-vitamiiniksi tarpeen mukaan. Karotenoideina A-vitamiinia on erityisesti keltaisissa ja oransseissa vihanneksissa ja hedelmissä kuten porkkana, bataatti ja paprikat. sekä keltaisissa hedelmissä, bataatissa ja punakeltaisissa vihanneksissa. Öljyn käyttö ruoanlaitossa ja vihannesten kevyt kypsentäminen televät A-vitamiinista elimistölle helpommin hyödynnettävän.

B -vitamiinit
B-vitamiineihin luetaan kahdeksan eri vesiliukoista vitamiinia. Tiamiini (B1) oli ensimmäinen joka löydettiin, myöhemmin samaan ryhmään luokiteltavia vitamiineja löydettiin lisää ja niille annettiin tunnukseksi myös numero kirjaimen lisäksi.

B-vitamiineista löydät kokonaisen artikkelin täältä: B-vitamiinit.

C -vitamiini, askorbiinihappo
C-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini, jota tulisi saada ravinnosta jatkuvasti koska se ei varastoidu elimistöön. Ylimääräinen C-vitamiini poistuu kehosta luonnollista reittiä.

Ihmisen elimistö tarvitsee C-vitamiinia moneen. Se ylläpitää mm. immuunijärjestelmän, verisuonten, luuston, rustojen, ikenien ja hampaiden toimintaa ja terveyttä. Se vaikuttaa hermoston, aivojen ja energia-ainnenvaihdunnan toimintoihin ja auttaa ihmistä pysymään vireänä ja toimintakykyisenä. C- vitamiinin puutos voi aiheuttaa mm. yleistä haluttomuutta ja sairauden tunnetta, väsymystä, ruokahaluttomuutta ja ärtyisyyttä.

C-vitamiinia on runsaasti sitrushedelmissä, marjoissa ja kasviksissa. Mm. ruusunmarja, tyrni, mustaherukka, paprika ja persilija ovat erinoimaisia c-vitamiinin lähteitä. C-vitamiini hajoaa kuumennettaessa, tästä syystä vihanneksia ja hedelmiä kannattaa syödä myös kypsentämättöminä.

D -vitamiini, kolekalsiferoli
D-vitamiini on rasvaliukoinen ja vitamiineista ainoa jota ihmisen oma elimistö pystyy tuottamaan. Tästää syystä sitä on alettu pitää ennemminkin hormonin kaltaisena kuin vitamiinina. Muodostuakseen se tarvitsee kuitenkin auringonvaloa ja Suomessa sitä saa riittävästi vain kesällä, ja silloinkin vain jos aurinko paistaa ja iho altistuu auringon valolle.

D-vitamiini parantaa ja pitää yllä kalsiumin ja fosforin imeytymistä ja hyödyntämistä ja on tästä syystä ensiarvoisen tärkeä vitamiini mm. luuston, lihasten ja hampaiden normaalille kehittymiselle ja terveydelle. Myös veri ja immuunijärjestelmä tarvitsevat D-vitamiinia. D-vitamiinin puutos ilmenee varsinkin lapsilla luuston pehmenemisenä. Tästä ovat seurauksena mm. vinot jalkojen luut ja rintakehän epämuodostumat. Puutos aiheuttaa myös vastustuskyvyn heikkenemistä.

Ravinnosta D-vitamiinia saa parhaiten kuhasta, silakasta ja siiasta, kalaöljyistä, nestemäisistä maitotuotteista, kananmunasta ja metsäsienistä. Lisäravinnekäyttöä suositellaan kaikille Suomessa pysyvästi oleskeleville henkilöille.

E -vitamiini,Tokoferoli
E-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini. Se varstoituu elimistöön, lähinnä rasvakudokseen, mutta myös esim. maksaan ja lihaksiin, ja sitä vapautuu verenkiertoon tarvittaessa.

Ihminen saa yleensä riittävästi E-vitamiinia normaalista, monipuolisesta ravinnosta, mutta sairauksien aikana, toipilaana, raskauden ja imetyksen aikana tai esim. dieetillä ollessa voi olla tarvetta E-vitamiinilisälle. E-vitamiini suojaa soluja hapettumisstressiltä. E-vitamiinin puutos on melko harvinaista, mutta sen oireita ovat tasapainoaistin heikkeneminen, lihasheikkous ja näkökyvyn häiriöt.

Kasviöljyt, auringonkukkaöljy erityisesti, pähkinät ja värikkäät kasvikset ja hedelmät ovat hyviä E-vitamiinin lähteitä.

K-vitamiini
K-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka edistää veren normaalia hyytymistä ja ylläpitää luiden normaalia kehitystä ja terveyttä. Vitamiinin tunnus "K" tulee sanasta "koaguloituminen", joka tarkoittaa tarkoittaa veren hyytymistä.

K-vitamiineja on kahta ryhmää: K1- ja K2-vitamiinit. K1-vitamiinia (fyllokinoni) saa mm. vihreistä lehtikasviksista kuten basilika, pinaatti ja lehtikaali. K2-vitamiinia (menakinoni) saa taas runsaasti esim. maksasta ja kananmunista. Myös ihmisen omat suolistobakteerit pystyvät tuottamaan menakinonia.

K-vitamiinin puutos heikentää veren hyytymistä.

Monipuolisesti syövä terve ihminen saa yleensä tarvitsemansa vitamiinit ravinnosta, mutta kenen kannattaa syödä vitamiineja myös purkista, kenelle vitamiinilisiä suositellaan?

• Henkilöille, jotka noudattavat ankaraa ruokavaliota (esim. vegaanit) tai tiukkaa dieettiä ( alle 1 500 kcal/vrk).

• Henkilöille, jotka eivät käytä maitotuotteita tai muita eläinperäisiä tuotteita joko ollenkaan tai hyvin niukasti.

• Ruoansulatuselimistön häiriöistä ja/tai muista vakavista pitkäaikassaurauksista kärsiville henkilöille ja toipilaille.

• Henkilöille, jotka kuntoilevat tai urheilevat paljon ja säännöllisesti.

• Raskaana oleville tai imettäville naisille.

• Vanhuksille ja henkilöille jotka syövät yksipuolisesti tai muuten epäsäännöllisesti.

• D-vitamiinilisää suositellaan kaikille, erityisen tärkeä se on vauvoille, lapsille ja nuorille joiden luusto vielä kehittyy.

Paras tilanne on, jos kaikki vitamiinit saadaan luonnollisesta ravinnosta. Vitamiinivalmisteilla ei tulisi korvata terveellistä, monipuolista ravintoa pysyvästi.