Palaa etusivulle
.: Kaikki aihealueet
Siitepölyallergiat ja ilmastonmuutos
.: Katso artikkelit aiheesta Allergiat
Kuvassa marunatuoksukki, Ambrosia artemisiifolia
Ilmaston lämpenemisessä yhtenä suurimpana ongelmana on se, että maapallon ekosysteemi ja ihmiskunta eivät ehdi sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen. Kaikkia ilmaston lämpenenmisen mukanaan tuomia ongelmia ei voida vielä tietää, ei edes ennustaa, mutta täällä meillä Suomessa tiedetään ainakin se, että siitepölykausi tulee väistämättä pitenemään ja uusia, myös allergisovia, kasvi- ja puulajeja alkaa levitä näillekin leveyspiireille.
Siitepölykausi pidentyy
Perinteisesti allergiakausi on Suomessa alkanut helmikuun lopulla. Silloin etelästä on alkanut virrata pähkinäpensaiden siitepölyä kaukokulkeutumana. Tänä vuonna, 2020, pähkinäpensaan siitepölyä havaittiin jo tammikuussa, eikä pelkästään kaukokulkeutumana, vaan myös eteläisimmässä Suomessa pähkinäpensaiden kukinta alkoi lämpimän talven johdosta huomattavan aikaisin.
Kaukokulkeutumina tulevat siitepölymäärät voivat olla lähes yhtä suuria kuin omien puidemme ja pensaidemme siitepölymäärät. Tästä syystä jo pelkästään ne saattavat aiheuttavaa voimakkaitakin oireita.
Tällä hetkellä siitepölyallergiaa aiheuttavien puiden ja pensaiden normaali kukinta on aikaistunut keskimäärin noin kaksi viikkoa.
Syksyllä allergiakausi pidentyy lumipeitettä odotellessa. Homeitiöitä on ulkoilmassa koko lumettoman kauden ajan. Oireilu on yksilöllistä: jotkut oireilevat vain keväällä, toiset syksyllä ja osa koko lumettoman ajan keväästä syksyyn. Eniten homeitiöitä ulkoilmassa on metsässä kostealla säällä.
Siitepölyjen määrät lisääntyvät
Esimerkiksi koivun siitepölymäärät ovat jo lisääntyneet sille otollisempien kasvuolosuhteiden myötä. Siitepölyjen määrään vaikuttaa myös yksittäisten lajien kukinta-ajan pidentyminen.
Kasvuvyöhykkeet muuttuvat
Paitsi että kukinta-ajat pitenevät ja voimistuvat, myös erilaisten puiden ja pensaiden kasvuvyöhykkeet laajenevat. Mm. pähkinäpensaan ja koivun levinneisyysalueen pohjoisraja siirtyy koko ajan pohjoisemmaksi.
Kesät muuttuvat lämpimämmiksi
Astmaatikoille pitenevistä ja pahenevista hellekausista on lisääntyvää haittaa.
Luontoomme tulee uusia tulokas- ja vieraslajeja
Tulokaslajit ovat omin avuin alueelle levinneitä eliöitä, vieraslajeiksi luetaan sellaiset lajit jotka ovat levinneet uusille alueille ihmisen toiminnan johdosta. Näiden molempien joukossa voi olla uusia, allergisoivia kasveja.
Yksi uusi vieraslaji on marunatuoksukki (Ambrosia artemisiifolia). Se luetaan yhdeksi haitallisimmista vieraslajeista. Marunatuoksukin siemeniä on tullut Eurooppaan ja pohjoismaihin mm. linnunsiemensekoitusten mukana. Pohjois-Amerikassa se on pahin allergiaa aiheuttava kasvi ja jo joka neljäs pohjoisamerikkalainen on herkistynyt sen siitepölylle.
Ulkonäöltään pujoa muistuttava marunatuoksukki on yksivuotinen ruohovartinen kasvi. Kukkiakseen se tarvitsee lämpimän kesän. Kasvi on vakiintunut ja kotiutunut jo Etelä-Ruotsiin josta sen siitepölyä on tullut kaukokulkeumana Suomeenkin. Kesän aikana yksi kasvi pystyy lähettämään ilmaan jopa miljardi siitepölyhiukkasta.
Yksittäisiä kasveja on tavattu meillä Suomessakin, mutta pysyviä kasvustoja ole ehtinyt syntyä. Tällä hetkellä kesämme eivät ole vielä riittävän pitkiä jotta marunatuoksukki ehtisi tuottaa siitepölyä tai siemeniä. Turun yliopiston siitepölytutkijat pelkäävät kuitenkin, että ilmastonmuutoksen (ja mahdollisen sopeutumisen) myötä kasvi voi kotiutua meillekin.
Heinäallergiat saattavat vähetä
Vaikka muut siitepölyallergiat lisääntyvä täällä Suomessa, mahdollinen lisääntyvä kuivuus saattaa heikentää ja vähentää heinien siitepölykautta, mutta samalla myös sadot pienenvät.
Ilmastonmuutos pähkinänkuoressa:
Maapallolla ilmasto on vaihdellut aina, mutta sen luonnollinen vaihtelu on ollut melko vähäistä jääkauden kylmimmän ajanjakson jälkeen. Silloin, 20 000 vuotta sitten, maapallon keskilämpötila oli vain n. 6 astetta kylmempi kuin nykyään.
Jääkaudesta ja ilmaston lämpenemisestä puhuttaessa on hyvä muistaa, että koko maapallo ei ollut paksun jää- ja lumikerroksen alla silloinkaan. Viimeinen, Suomenkin peittänyt, mannerjäätikkö oli laajimmillaan 18 000 vuotta sitten ja sen reuna ulottui Keski-Eurooppaan ja Brittein saarille. Kun ilmasto alkoi lämmetä, jäätikön reuna alkoi sulaa ja Suomen alueelta jäätikkö suli kokonaan vasta noin 9 000 vuotta sitten.
Edellinen, kuuden asteen muutos koko maapallon keskilämpötilassa on kestänyt n. 20 000 vuotta. Nyt ilmasto lämpenee saman kuusi astetta muutamassa sadassa vuodessa.
Ilmaston lämpenemisessä yhtenä suurimpana ongelmana on se, että maapallon ekosysteemi ja ihmiskunta eivät ehdi sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen. Kaikkia ilmaston lämpenenmisen mukanaan tuomia ongelmia ei voida vielä tietää, ei edes ennustaa, mutta täällä meillä Suomessa tiedetään ainakin se, että siitepölykausi tulee väistämättä pitenemään ja uusia, myös allergisovia, kasvi- ja puulajeja alkaa levitä näillekin leveyspiireille.
Siitepölykausi pidentyy
Perinteisesti allergiakausi on Suomessa alkanut helmikuun lopulla. Silloin etelästä on alkanut virrata pähkinäpensaiden siitepölyä kaukokulkeutumana. Tänä vuonna, 2020, pähkinäpensaan siitepölyä havaittiin jo tammikuussa, eikä pelkästään kaukokulkeutumana, vaan myös eteläisimmässä Suomessa pähkinäpensaiden kukinta alkoi lämpimän talven johdosta huomattavan aikaisin.
Kaukokulkeutumina tulevat siitepölymäärät voivat olla lähes yhtä suuria kuin omien puidemme ja pensaidemme siitepölymäärät. Tästä syystä jo pelkästään ne saattavat aiheuttavaa voimakkaitakin oireita.
Tällä hetkellä siitepölyallergiaa aiheuttavien puiden ja pensaiden normaali kukinta on aikaistunut keskimäärin noin kaksi viikkoa.
Syksyllä allergiakausi pidentyy lumipeitettä odotellessa. Homeitiöitä on ulkoilmassa koko lumettoman kauden ajan. Oireilu on yksilöllistä: jotkut oireilevat vain keväällä, toiset syksyllä ja osa koko lumettoman ajan keväästä syksyyn. Eniten homeitiöitä ulkoilmassa on metsässä kostealla säällä.
Siitepölyjen määrät lisääntyvät
Esimerkiksi koivun siitepölymäärät ovat jo lisääntyneet sille otollisempien kasvuolosuhteiden myötä. Siitepölyjen määrään vaikuttaa myös yksittäisten lajien kukinta-ajan pidentyminen.
Kasvuvyöhykkeet muuttuvat
Paitsi että kukinta-ajat pitenevät ja voimistuvat, myös erilaisten puiden ja pensaiden kasvuvyöhykkeet laajenevat. Mm. pähkinäpensaan ja koivun levinneisyysalueen pohjoisraja siirtyy koko ajan pohjoisemmaksi.
Kesät muuttuvat lämpimämmiksi
Astmaatikoille pitenevistä ja pahenevista hellekausista on lisääntyvää haittaa.
Luontoomme tulee uusia tulokas- ja vieraslajeja
Tulokaslajit ovat omin avuin alueelle levinneitä eliöitä, vieraslajeiksi luetaan sellaiset lajit jotka ovat levinneet uusille alueille ihmisen toiminnan johdosta. Näiden molempien joukossa voi olla uusia, allergisoivia kasveja.
Yksi uusi vieraslaji on marunatuoksukki (Ambrosia artemisiifolia). Se luetaan yhdeksi haitallisimmista vieraslajeista. Marunatuoksukin siemeniä on tullut Eurooppaan ja pohjoismaihin mm. linnunsiemensekoitusten mukana. Pohjois-Amerikassa se on pahin allergiaa aiheuttava kasvi ja jo joka neljäs pohjoisamerikkalainen on herkistynyt sen siitepölylle.
Ulkonäöltään pujoa muistuttava marunatuoksukki on yksivuotinen ruohovartinen kasvi. Kukkiakseen se tarvitsee lämpimän kesän. Kasvi on vakiintunut ja kotiutunut jo Etelä-Ruotsiin josta sen siitepölyä on tullut kaukokulkeumana Suomeenkin. Kesän aikana yksi kasvi pystyy lähettämään ilmaan jopa miljardi siitepölyhiukkasta.
Yksittäisiä kasveja on tavattu meillä Suomessakin, mutta pysyviä kasvustoja ole ehtinyt syntyä. Tällä hetkellä kesämme eivät ole vielä riittävän pitkiä jotta marunatuoksukki ehtisi tuottaa siitepölyä tai siemeniä. Turun yliopiston siitepölytutkijat pelkäävät kuitenkin, että ilmastonmuutoksen (ja mahdollisen sopeutumisen) myötä kasvi voi kotiutua meillekin.
Heinäallergiat saattavat vähetä
Vaikka muut siitepölyallergiat lisääntyvä täällä Suomessa, mahdollinen lisääntyvä kuivuus saattaa heikentää ja vähentää heinien siitepölykautta, mutta samalla myös sadot pienenvät.
Ilmastonmuutos pähkinänkuoressa:
Maapallolla ilmasto on vaihdellut aina, mutta sen luonnollinen vaihtelu on ollut melko vähäistä jääkauden kylmimmän ajanjakson jälkeen. Silloin, 20 000 vuotta sitten, maapallon keskilämpötila oli vain n. 6 astetta kylmempi kuin nykyään.
Jääkaudesta ja ilmaston lämpenemisestä puhuttaessa on hyvä muistaa, että koko maapallo ei ollut paksun jää- ja lumikerroksen alla silloinkaan. Viimeinen, Suomenkin peittänyt, mannerjäätikkö oli laajimmillaan 18 000 vuotta sitten ja sen reuna ulottui Keski-Eurooppaan ja Brittein saarille. Kun ilmasto alkoi lämmetä, jäätikön reuna alkoi sulaa ja Suomen alueelta jäätikkö suli kokonaan vasta noin 9 000 vuotta sitten.
Edellinen, kuuden asteen muutos koko maapallon keskilämpötilassa on kestänyt n. 20 000 vuotta. Nyt ilmasto lämpenee saman kuusi astetta muutamassa sadassa vuodessa.