.: Kaikki aihealueet .: Kaikki artikkelit aiheesta Hamppu
Hampun historiaa viljelykasvina
Hampun viljely Kiinassa
Kiinassa hamppua on käytetty lääke- ja kuitukasvina tuhansien vuosien ajan. Se on ollut Keski-Aasiassa ensimmäinen viljelty kuitukasvi ja ensimmäiset kudotut, hampusta valmistetut kankaat ovat peräisin ajalta 7000–8000 vuotta eaa.
Kiinalaiset oppivat valmistamaan paperia 100 vuotta ennen ajanlaskumme alkua ja käyttivät sen tekoon mulperipensaan, kiinanruohon (rami) ja pellavan ohella myös hamppua, sekä ramin, pellavan ja hampun lumppuja. Kuudensadan vuoden ajan kiinalaiset olivat ainoita, jotka osasivat valmistaa erittäin ohutta, mutta erittäin kestävää hamppupaperia.
Hampun viljely Suomessa
Ensimmäisenä hamppu tuli pohjoiseen Eurooppaan, hieman myöhemmin Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Ensimmäiset merkit hampunviljelystä Suomessa ovat jo varhaiselta neoliittiselta kivikaudelta, n. 4800 eaa.
Suomeen hampunviljelys levisi todennäköisesti Kiinasta tattarin viljelyn ja saviastioiden valmistustaidon kanssa ja täällä se onkin kuulunut ensimmäisiin viljelykasveihin. Tuohon aikaan ravinto hankittiin pääasiallisesti metsästämällä ja keräilemällä, ja hampun viljely oli hyvin pienimuotoista.
Ennnen hamppua kuitukasveina käytettiin todennäköisesti villeinä kasvaneita humalaa ja nokkosta. Hampun viljelystä tuli yleisempää vasta maanviljelyn ensimmäisen aallon aikoihin 500–800 jaa. Muita viljoja alettiin viljellä ajanlaskun alun tienoilla, eli n. 2000 vuotta sitten.
Hampunviljely on Suomessa vanhempaa kuin pellavanviljely. Pellavan oletetaan levinneen Suomeen vasta keskiajalla Ruotsin kautta. Vaikka hamppua ei Suomessa ole kasvanut missään villinä, pohjoiset maatiaishamppukannat olivat erittäin hyvin sopeutuneita lyhyeen, mutta valoisaan kesään ja mitä todennäköisimmin venäläisistä lajikkeista jalostettuja.
Hampun suosio viljelykasvina kasvoi 1400–1500-luvuilla ja saavutti huippunsa 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. Silloin sitä viljeltiin lähes koko maan alueella. Suomessa hampun viljelyssä on ollut tauko vuosina 1950–1990. Tämä johti viljelytaidon unohdukseen ja maatiaislajikkeiden häviämiseen.
Suomessa hamppuosaaminen kehittyi pitkän ajan kuluessa ja sai vaikutteita monesta eri kulttuurista. Suomalaiset olivat hampun käsittelyssä kekseliäitä ja osaavia, siitä kertovat erikoistuneet viljelytaidot ja jalostuslaitteet.
Hampun viljely muualla Euroopassa
Roomalaiset levittivät hampun viljelyn koko Eurooppaan noin 1500 eaa. Koska hamppu on hyvin kosteuden kestävää, eikä haperru helposti, se oli erityisesti purjeentekijöiden ja köydenpunojien suosiossa.
Rooman valtakunnan aikana purjelaivat kehittyivät suuriksi, kaksi- tai kolmimastoisiksi aluksiksi. Koska yhden purjeen kutominen vei kutojalta useita vuosia, purjeista haluttiin tehdä laadukkaita ja kestäviä. Hamppukuidusta tehtiin parhaat purjeet ja Rooman valtakunnan aikana purjeenkudonta olikin yksi tuottoisimpia teollisuudenaloja Euroopassa.
Myös viikingit käyttivät hamppua. Siitä valmistettiin mm. köysien ja purjeiden ohella myös kalaverkkoja ja vaatteita.
Keskiajalla (500-1500) saksilaiset käyttivät hamppua ravintona, yleisrohtona erilaisiin vaivoihin, köysiin ja vaatteisiin. Myös pellava oli suosittu viljelykasvi ja laki määräsikin, että kaikki käyttövaatteet oli valmistettava kotona kasvatetusta pellavasta, hampusta ja villasta.
1400-luvulla Espanja, Hollanti ja Iso-Britannia kävivät idänkauppaa Silkkitien kautta, mutta huomasivat pian, että meriteitse kaupankäynti sai aivan uusia ulottuvuuksia. Laivojen varustamiseen tarvittiin paljon pitkät merimatkat kestäviä purjeita ja köysiä, ja niiden valmistamiseen tarvittiinkin ennennäkemättömän paljon hamppukuitua, josta voitiin valita parhaat, pisimmät kuidut.
Koska Iso-Britannia oli saarivaltio, se tarvitsi hamppua purjeisiin ja köysiin myös läheisempään kaupankäyntiin ja merivoimilleen. Vuonna 1533 Englannin kuningas Henrik VIII määräsi kaikki maanviljelijät kasvattamaan hamppua tai pellavaa neljänneseekkerin jokaista kuudettakymmenettä viljelemäänsä eekkeriä kohden. Maanviljelijät saivat kuitenkin suhteellisen huonon korvauksen kuitukasveista ja säännös kumottiin 1593. Hampun ja pellavan tarve ei kuitenkaan vähentynyt ja niinpä vuonna 1663 Britannia määräsi siirtolaistyöläisiä kuitujen muokkaukseen ja antoi Irlannlle verovapauden emämaalleen tuottamista hamppu- ja pellavavaatteista. Hamppua ostettiin myös Venäjältä, jotta merivoimille riitti purjeita ja köysiä.
1800-luvun alussa monet muutkin Euroopan maat kävivät kauppaa Venäjän kanssa. Tärkeimpiä tuontituotteita olivat rauta, hamppu ja pellava.
Hamppu ja teollinen vallankumous
Teollisen vallankumouksen alussa, 1800-luvun puolivälissä, käyttöön tuli uusia, mekaanisia tapoja käsitellä hammpukuitua. Hampusta saatiin melko yksinkertaisesti selluloosaa ja kuitua, mutta kemian alan kehitys 1900-luvun puolella loi mahdollisuuksia myös aivan uudenlaiseen hampun hyödyntämiseen: Rudolf Dieselin kehittämä dieselmoottori oli alun perin tarkoitettu käyttämään hamppu- ja muita kasviöljyjä.
"Dieselmoottoria voidaan käyttää kasviöljyillä ja se auttaisi huomattavasti sitä käyttävien maiden maanviljelyn kehittämisessä. Kasviöljyjen käyttö voi moottoreiden polttoaineena tuntua merkityksettömänä nykyään. Mutta senkaltaiset öljyt voivat ajan oloon tulla yhtä tärkeiksi kuin nykypäivän petroli ja kivihiiliterva."
Rudolf Diesel 1911)
1930-luvulla Fordin moottoriyhtiön kehittämät hamppupohjaiset polttoaineet ja hamppuselluloosasta valmistettu biomuovi jäivät kuitenkin unohduksiin koska hampun kasvatus julistettiin Yhdysvalloissa laittomaksi ja petrokemian tuotteet, puu ja puuvilla korvasivat hampun.
Euroopassakin hampun viljely taantui 1800-luvun loppua kohti ja se käytännössä loppui kokonaan 1950-luvulle tultaessa.
Kiinassa hamppua on käytetty lääke- ja kuitukasvina tuhansien vuosien ajan. Se on ollut Keski-Aasiassa ensimmäinen viljelty kuitukasvi ja ensimmäiset kudotut, hampusta valmistetut kankaat ovat peräisin ajalta 7000–8000 vuotta eaa.
Kiinalaiset oppivat valmistamaan paperia 100 vuotta ennen ajanlaskumme alkua ja käyttivät sen tekoon mulperipensaan, kiinanruohon (rami) ja pellavan ohella myös hamppua, sekä ramin, pellavan ja hampun lumppuja. Kuudensadan vuoden ajan kiinalaiset olivat ainoita, jotka osasivat valmistaa erittäin ohutta, mutta erittäin kestävää hamppupaperia.
Hampun viljely Suomessa
Ensimmäisenä hamppu tuli pohjoiseen Eurooppaan, hieman myöhemmin Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Ensimmäiset merkit hampunviljelystä Suomessa ovat jo varhaiselta neoliittiselta kivikaudelta, n. 4800 eaa.
Suomeen hampunviljelys levisi todennäköisesti Kiinasta tattarin viljelyn ja saviastioiden valmistustaidon kanssa ja täällä se onkin kuulunut ensimmäisiin viljelykasveihin. Tuohon aikaan ravinto hankittiin pääasiallisesti metsästämällä ja keräilemällä, ja hampun viljely oli hyvin pienimuotoista.
Ennnen hamppua kuitukasveina käytettiin todennäköisesti villeinä kasvaneita humalaa ja nokkosta. Hampun viljelystä tuli yleisempää vasta maanviljelyn ensimmäisen aallon aikoihin 500–800 jaa. Muita viljoja alettiin viljellä ajanlaskun alun tienoilla, eli n. 2000 vuotta sitten.
Hampunviljely on Suomessa vanhempaa kuin pellavanviljely. Pellavan oletetaan levinneen Suomeen vasta keskiajalla Ruotsin kautta. Vaikka hamppua ei Suomessa ole kasvanut missään villinä, pohjoiset maatiaishamppukannat olivat erittäin hyvin sopeutuneita lyhyeen, mutta valoisaan kesään ja mitä todennäköisimmin venäläisistä lajikkeista jalostettuja.
Hampun suosio viljelykasvina kasvoi 1400–1500-luvuilla ja saavutti huippunsa 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. Silloin sitä viljeltiin lähes koko maan alueella. Suomessa hampun viljelyssä on ollut tauko vuosina 1950–1990. Tämä johti viljelytaidon unohdukseen ja maatiaislajikkeiden häviämiseen.
Suomessa hamppuosaaminen kehittyi pitkän ajan kuluessa ja sai vaikutteita monesta eri kulttuurista. Suomalaiset olivat hampun käsittelyssä kekseliäitä ja osaavia, siitä kertovat erikoistuneet viljelytaidot ja jalostuslaitteet.
Hampun viljely muualla Euroopassa
Roomalaiset levittivät hampun viljelyn koko Eurooppaan noin 1500 eaa. Koska hamppu on hyvin kosteuden kestävää, eikä haperru helposti, se oli erityisesti purjeentekijöiden ja köydenpunojien suosiossa.
Rooman valtakunnan aikana purjelaivat kehittyivät suuriksi, kaksi- tai kolmimastoisiksi aluksiksi. Koska yhden purjeen kutominen vei kutojalta useita vuosia, purjeista haluttiin tehdä laadukkaita ja kestäviä. Hamppukuidusta tehtiin parhaat purjeet ja Rooman valtakunnan aikana purjeenkudonta olikin yksi tuottoisimpia teollisuudenaloja Euroopassa.
Myös viikingit käyttivät hamppua. Siitä valmistettiin mm. köysien ja purjeiden ohella myös kalaverkkoja ja vaatteita.
Keskiajalla (500-1500) saksilaiset käyttivät hamppua ravintona, yleisrohtona erilaisiin vaivoihin, köysiin ja vaatteisiin. Myös pellava oli suosittu viljelykasvi ja laki määräsikin, että kaikki käyttövaatteet oli valmistettava kotona kasvatetusta pellavasta, hampusta ja villasta.
1400-luvulla Espanja, Hollanti ja Iso-Britannia kävivät idänkauppaa Silkkitien kautta, mutta huomasivat pian, että meriteitse kaupankäynti sai aivan uusia ulottuvuuksia. Laivojen varustamiseen tarvittiin paljon pitkät merimatkat kestäviä purjeita ja köysiä, ja niiden valmistamiseen tarvittiinkin ennennäkemättömän paljon hamppukuitua, josta voitiin valita parhaat, pisimmät kuidut.
Koska Iso-Britannia oli saarivaltio, se tarvitsi hamppua purjeisiin ja köysiin myös läheisempään kaupankäyntiin ja merivoimilleen. Vuonna 1533 Englannin kuningas Henrik VIII määräsi kaikki maanviljelijät kasvattamaan hamppua tai pellavaa neljänneseekkerin jokaista kuudettakymmenettä viljelemäänsä eekkeriä kohden. Maanviljelijät saivat kuitenkin suhteellisen huonon korvauksen kuitukasveista ja säännös kumottiin 1593. Hampun ja pellavan tarve ei kuitenkaan vähentynyt ja niinpä vuonna 1663 Britannia määräsi siirtolaistyöläisiä kuitujen muokkaukseen ja antoi Irlannlle verovapauden emämaalleen tuottamista hamppu- ja pellavavaatteista. Hamppua ostettiin myös Venäjältä, jotta merivoimille riitti purjeita ja köysiä.
1800-luvun alussa monet muutkin Euroopan maat kävivät kauppaa Venäjän kanssa. Tärkeimpiä tuontituotteita olivat rauta, hamppu ja pellava.
Hamppu ja teollinen vallankumous
Teollisen vallankumouksen alussa, 1800-luvun puolivälissä, käyttöön tuli uusia, mekaanisia tapoja käsitellä hammpukuitua. Hampusta saatiin melko yksinkertaisesti selluloosaa ja kuitua, mutta kemian alan kehitys 1900-luvun puolella loi mahdollisuuksia myös aivan uudenlaiseen hampun hyödyntämiseen: Rudolf Dieselin kehittämä dieselmoottori oli alun perin tarkoitettu käyttämään hamppu- ja muita kasviöljyjä.
"Dieselmoottoria voidaan käyttää kasviöljyillä ja se auttaisi huomattavasti sitä käyttävien maiden maanviljelyn kehittämisessä. Kasviöljyjen käyttö voi moottoreiden polttoaineena tuntua merkityksettömänä nykyään. Mutta senkaltaiset öljyt voivat ajan oloon tulla yhtä tärkeiksi kuin nykypäivän petroli ja kivihiiliterva."
Rudolf Diesel 1911)
1930-luvulla Fordin moottoriyhtiön kehittämät hamppupohjaiset polttoaineet ja hamppuselluloosasta valmistettu biomuovi jäivät kuitenkin unohduksiin koska hampun kasvatus julistettiin Yhdysvalloissa laittomaksi ja petrokemian tuotteet, puu ja puuvilla korvasivat hampun.
Euroopassakin hampun viljely taantui 1800-luvun loppua kohti ja se käytännössä loppui kokonaan 1950-luvulle tultaessa.
